Miten kissasta tuli lemmikki?

Miten kissasta tuli lemmikki?

Miten kissapedoista oikein tuli ihmisten tuntemia lemmikkikissoja? Nykyisten lemmikkikissojen esi-isät olivat villipetoja, jotka saalistivat itse oman ruokansa. Kuitenkin pikkuhiljaa ihmiset huomasivat, että kissat ovat tehokkaita hiiren metsästäjiä. Luultavasti tästä syystä kissoja alettiin pikkuhiljaa ruokkia ja kesyttää. Kun villikissoja alettiin ruokkia, ne perustivat pesänsä lähelle uutta ruokapaikkaansa. Näin alkoi kissojen ja ihmisten ystävyys, josta molemmat hyötyvät.

Kissa on elänyt ihmisen rinnalla jo pitkään – ensimmäisiä viitteitä kissan kesyyntymisestä on saatu jo kivikaudelta ajalta ennen kuin maanviljelys alkoi kehittyä. Kissoja suosittiin Lähi-idässä sekä muissa maanviljelyyn perustuvissa varhaisissa kulttuureissa. Toisaalta kissoja on myös metsästetty, koska niistä saatiin lihaa sekä turkiksia. Tällaista toimintaa esiintyi noin 10 000 – 14 000 vuotta takaperin, jolloin metsästäjä-keräilijäihmiset pitivät kissoja riistaeläiminä. Kissoja metsästettiin ilmeisesti useita tuhansia vuosia. Kun ihmisten elämäntyyli oli kiertelevä, ei kissasta ollut heille juurikaan hyötyä kesytettynä, minkä vuoksi kissa nähtiinkin riistaeläimenä.

Kissaeläinten kuvia löytyy luolamaalauksista jo kivikautisten luolamaalausten joukosta, mikä kuvannee kissojen merkittävyyttä tuon ajan ihmisille. Myös kivikaudelta peräisin olevista asuinpaikoista on löydetty kissaeläimille kuuluneita jäännöksiä. Kun tutkitaan luolamaalauksia, huomataan, että vanhoissa maalauksissa esiintyvät kissaeläimet ovat usein kooltaan suuria – näissä maalauksissa esiintyy siis esimerkiksi leijonia ja panttereita. Leijonat on jo aikojen alussa yhdistetty hedelmällisyyteen sekä jumalattariin. Leijona onkin tuntunut olleen erityisen kiehtova kissaeläin.

Villikissat olivat arkoja

Suurten kissaeläinten ohella myös villikissat olivat kivikaudella eläneille ihmisille tuttuja eläimiä. Tuolloin villikissat olivat vielä säikkyjä eivätkä käyneet ihmisten omilla riista-apajilla. Lisäksi villikissat saalistivat lähinnä yöaikaan. Villikissat olivat luonteeltaan erittäin arkoja eikä niiden kesyyntyminen ollut helppoa, vaan vaati suurta vaivaa. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan voida vielä puhua siitä, että kissoista olisi tullut kotieläimiä, vaan ne kesyyntyivät vain siinä määrin, etteivät paenneet ihmisiä saman tien ihmisen nähtyään.
Kissan muuttuminen kotieläimeksi oli vielä kaukana. Ei osata sanoa aivan tarkasti missä tai milloin villikissasta tuli kotieläin – prosessin uskotaan tapahtuneen vähitellen ja vieneen runsaasti aikaa. Uskotaan myös, että kissa on elänyt ihmisen rinnalla ainakin 11 000 vuoden ajan. Toisaalta kesykissa sellaisena kuin me sen nykyisin ymmärrämme, juontaa juurensa vasta noin 6 000 vuoden takaiseen Egyptiin.

Ihmiskulttuurissa tapahtui merkittävä muutos aikaisemmin metsästykseen ja keräilyyn painottuneen kiertävän elämäntavan muututtua enemmän paikoillaan pysyväksi. Tämä johti pysyvien kyläyhteisöjen syntyyn sekä maanviljelyn oppimiseen. Tämä tapahtui viimeistään noin 11 000 vuotta takaperin. Samaan aikaan myös kissa alkoi ilmeisesti kesyyntyä. Voidaankin sanoa, että kun ihmiset alkoivat asettua aloilleen, alkoi ihminen hyötyä villikissan kesyyntymisestä, koska kissat pitivät hiiret kurissa. Kun ruokaa alettiin varastoida, alkoivat myös hiiret ilmaantua paikalle enenevässä määrin. Hiiret tuhosivat varastot ja levittivät bakteereja. Tästä syystä kissoille oli tarvetta.

Myös rotta ja sen leviäminen vaikuttivat suuresti kissojen tarpeeseen ja suosioon. Rotat levittivät muiden ikävien ominaisuuksiensa lisäksi erilaisia erityisen vaarallisia sairauksia. Suuri osa muistanee ruttoepidemian. On mielenkiintoista, että kun Egyptissä riehui ruttoaalto vuonna 1 300 ennen ajanlaskun alkua, olivat kissat erityisen suosittuja maassa.

Pikkuhiljaa villikissojen geneettinen rakenne alkoi muuttua. Vaikka koira onkin ihmisen varhaisin eläinkumppani, niin myös kissalla ja ihmisellä on takanaan pitkä yhteinen historia! Kun tutkitaan kesyjen kotikissojen sekä villikissojen geneettisiä rakenteita, voidaan huomata selkeitä eroja, jotka kertovat omaa tarinaansa kissan kesyyntymisestä. Muutoksia on tapahtunut esimerkiksi sellaisissa geeneissä, jotka liittyvät kissan muistin kontrollointiin ja pelkoehdollistumiseen. Nykyiset kotikissat ovat varhaisia villikissoja rohkeampia suhteessa uusiin paikkoihin sekä ihmisiin.