Kissala

10 kasvattiani

FIN*Norleon pähkinänkuoressa

Kasvattajanimeni FIN*Norleon hyväksyttiin Fifessä 23.08.2005.

Niin kuin nimestä voi jo päätellä Nor tulee norjalaisesta metsäkissasta ja leon juontaa juurensa sanasta leonine -leijonamainen ja jatkaa Roopen ja Sagan suvussa kulkevaa leijona-teemaa (vrt. Liomind's, Lioneye's)

Tavoitteenani on kasvattaa rodunomaisia ja hyväluonteisia kissoja, ensisijaisesti ihmisten lemmikeiksi. Pentuja tulee olemaan maksimissaan 1-2 pentuetta vuodessa. Kodissani tulee asumaan vain naaraita ja kastraatteja, en halua eristää kissoja toisistaan ja tila ei yksinkertaisesti sellaiseen edes antaisi myöten.

Vaikka olen itse innostunut näyttelyissäkävijä, en vaadi kasvattien omistajilta näyttelyttämään kissojaan. Autan kuitenkin mielelläni harrastuksessa alkuun, ja niin kuin hyvä ystäväni totesi jonkin aika sitten, ei siitä niin kauaa ole kun olin vielä itsekin ihan "vihreä".

En myy kissoja internetin välityksellä enkä myy niitä myöskään ulkokissoiksi. Asun itse nykyisin maalla omakotitalossa, mutta kissat eivät ulkoile vapaana, vaan pelkästään valjaissa. Ensi kesän projekteihin kuuluu kunnollisen kissatarhan rakentaminen kissoille.

Kasvatustoiminta

Sagan kanssa pääsin ensimmäistä kertaa seuraamaan kasvatustyötä lähietäisyydeltä ja olenkin saanut kaksivuotisen sijoitussopimuksen aikana paljon arvokasta tietoa. Alunperin minun ei ollut tarkoitus omaa kasvatustoimintaa edes aloittaa, mutta sijoituksen myötä asiat alkoivat kiinnostaa ja sukutaulujen kiehtova maailma vei mukanaan.

Kasvatustoimintani on vielä aivan aluillaan, mutta kiirehän tässä ei ole mihinkään. Osallistuin Suomen rotukissayhdistyksen järjestämälle kasvattajakurssille 13.10.07 ja muutenkin olen pyrkinyt keräämään itseeni tietoa kuin sieni. Erityisen kiehtovaa on ollut palauttaa mieleen genetiikan perustietoja ja oppia aiheesta paljon uutta.

Minkälaisia metsäkissoja siis itse haluan kasvattaa? Kai jokainen kasvattaja haluaa parantaa kasvattamaansa rotua, niin minäkin. Omalta osaltani siihen rodun parantamiseen kuuluu ulkonäön lisäksi suurena osana terveys. Esimerkiksi pystyt korvat eivät maailmaa kaada, mutta jokin sairaus onkin jo toinen juttu. Kasvatukseen käyttämäni kissoista on otettu ainakin seuraavat testit: FeLV, FIV, veriryhmä, HCM ja GSD IV.

Suuria suunnitelmia minulla ei ole, vaan hitaasti edetään ja mietitään sopivia yhdistelmiä ja jatkosuunnitelmia. Tällä hetkellä minulla on vain 1 leikkaamaton naaras, joten jatkossa voi olla että pentueita tulee olemaan harvemmin kuin kerran vuodessa. Kissanpentujen ensimmäiset elinviikot luovat vakaan pohjan koko elämälle, joten haluan varmistaa että kaikille on tarpeeksi aikaa ja että pennuista kasvaa reippaita ja mukavia perheenjäseniä.

Miten kaikki alkoi

Olen 30 vuotias vakuutusneuvoja, joskin koulutukseltani Restonomi (AMK). Restonomin paperit sain vihdoin joulukuussa 2007, mutta tuskin tulen alalle suuntautumaan. Kiinnostukseni ravitsemukseen mitä ilmeisemmin jatkuu, mutta ainakin näillä näkymin vain kissojen parissa.

Vietin ensimmäiset vuoteni Mynämäellä, joka sijaitsee noin 30 kilometrin päässä Turusta. Muutaman vuoden ikäisenä perheeni muutti Mäntsälään, jonne olenkin jämähtänyt lyhyttä Hyvinkään pyrähdystä lukuun ottamatta. Liittyminen Turun rotukissayhdistykseen pari vuotta sitten tuntui erityisen hyvältä ajatukselta, vähän kuin paluulta juurille, vaikka täällä Uudellamaalla hyvin viihdynkin.

Lapsuudenkodissani oli kissoja yhteensä kolme kappaletta. Mustavalkea peruskolli Kirri haettiin serkkujeni luota Maskusta ja se matkusti surkeasti maukuen ämpärissä Mäntsälään. Siitä tuli isäni kissa, eikä se koko elämänsä aikana oikein muista välittänyt; varsinkaan minusta ja veljestäni, jotka sitkeästi yritimme pukea sille nukenvaatteita ja kuljettaa nuken vaunuissa. Kirri oli kastraatiosta huolimatta kova menemään ja joskus sitä ei saattanut näkyä kuukauteenkaan, kun se teki reissujaan. Kerran se ei vain reissulta enää palannut. Kauan me sitä veljeni kanssa odotimme ja öisin saatoimme herätä ja olla varmoja, että ovenkahva oli kolahtanut – se oli Kirrin keino ilmaista, että halusi sisälle. Kirri säilyy mielessäni taitavana metsästäjänä. Se matkusti usein mukanamme mansikkamaallemme ja eräänkin kerran se aivan yllättäen juoksi puuhun ja palasi lintu suussa alas. Kotiimme se toi myös lukuisan kirjon eri eläimiä, rusakoista vesimyyriin.

Kirrin jälkeen kissatonta kautta kesti muutaman vuoden, kunnes Sisu, hopeatiikeri/valkea kolli muutti meille. Sisu oli veljeni nimeämä, meistä paljon Kirriä enemmän tykkäävä poitsu ;-) Sisu viihtyi meidän leikeissä mukana ja oli aivan ihana kissa. Se koki kuitenkin saman kohtalon kuin Kirri; jäi reissulleen. Sisun jälkeen tuli vielä Emmi, suloinen pieni ruskeatiikerityttö. Emmi haettiin Nummisten kylästä, itse asiassa aivan hyvän hyvän ystäväni Lauran lapsuudenkodin läheltä, joskaan silloin emme Lauran kanssa vielä toisiamme tunteneet. Emmi oli tarkoitus pitää sisäkissana – tai yrittää totuttaa sitä valjaisiin, aivan kuin Sisuakin oli yritetty. Emmi elelikin sisällä pitkän aikaa, se ehdittiin steriloimaankin, ennen kuin se pääsi ulos – eikä koskaan palannut. Meillä on äitini kanssa eri mielikuva tapahtuneesta, itse muistan että Emmi päästettiin vapaasti ulkoilemaan ja jonkin ajan jälkeen se katosi. Äitini mielestä se pääsi kerran ulos ja heti jäi sille tielleen. No, ehkä äitini muistaa tapahtuneen paremmin, olinhan silloin vielä ala-asteella.

Kissaton kauteni päättyi vuonna 2001, kun minä ja kämppäkaverinani asunut ystäväni Sanna otimme kissasiskokset Viivin ja Venlan erään ystävämme kotoa. Viivi oli minun kissani; arka-parka musta neito, jolla oli valkoinen medaljonki kaulassa. Venla kaunis sini/valkea tyttö. Kun yhteisasumisemme päättyi seuraavana vuonna, olin vaikean päätöksen edessä. Arkoja siskoksia ei voinut missään nimessä erottaa toisistaan ja näin Viivi jäi Venlan kaveriksi Sannan luokse asumaan. Ikävä kyllä molempien neitien elämä päättyi liian varhain ja kuolinsyynä oli FIP. Venlan ja Viivin sisar Maisa, saman talon alta pyydystetty sini/valkea rouva, sen sijaan elelee täysin terveenä ja täyttää tänä kesänä 7 vuotta. Jo lapsuudenkodissani ymmärsin, että kissa ei kuulu Suomen luontoon ja omia kissojani en enää vapaaksi päästäisi. Viivi oli ensimmäinen sisäkissani ja muut ovat jatkaneet samalla linjalla.

Metsäkissa tulee kuvioihin

Ostin ensimmäisen rotukissani, EP FIN*Lioneye's Bobon, vuonna 2003. Suunnitelmissa oli käydä lemmikiksi ostamani kissan kanssa vain muutamassa näyttelyissä, mutta sille tielle jäin... Alun perin näyttelyissä käymiseen ei pitänyt olla rahaa, intoa eikä aikaa, mutta yllättäen sinne näyttelyyn pitikin päästä -ja usein ;-)

Roopen kanssa tuli käytyä vain kerran pentuluokassa ja kerran nuorissa. Roope kastroitiin n. 9 kuukauden iässä, joten alusta asti käytiin sitten kastraattiluokassa kisaamassa. 21 näyttelyä myöhemmin Roope valmistui Eurooppa Premioriksi ja on matkan varrelta niiden sertien lisäkisi joskus jotain muutakin tarttunut mukaan.

Näyttelyinnostuksen myötä heräsi into saada vielä toinen näyttelykissa, ja niinpä Roopen siskopuoli, Saga, muutti luokseni vuoden 2005 alussa. Heräteostoksen tein keväällä 2006, kun punainen kaunotar -Lady Luck- päätyi tänne :-) Joukon jatkoksi saapui kesällä 2007 Norjasta pieni Iines, jonka tytär Lilli jäi kotiin kasvamaan. Nyt kissamäärä on täynnä, joten uusia tulokkaita ei ole odotettavissa.

Olen toiminut vuosina 2006-2007 Norjalainen metsäkissa ry:n sihteerinä, ja vuonna 2008 autoin Mettis -jäsenlehden teossa. Vuosina 2010-2011 olin jälleen hallituksessa, lähinnä lehdenteossa mukana, mutta ainakaan juuri tällä hetkellä aika tai mielenkiinto ei riitä yhdistystoiminnalle.

Meistä :)

25 vuotta Mäntsälässä riitti minulle ja syksyllä 2011 minä, mieheni Jussi ja kissat pakkasimme laukkumme ja muutimme Mäntsälän naapurikuntaan Pukkilaan. Pukkila on pieni n. 2000 asukkaan maalaiskunta ja idyllinen paikka asua. Kotimme sijaitsee Savijoen kylässä, noin 8 kilometrin päässä Pukkilan keskustasta. Mäntsälään meiltä on matkaa noin 20 kilometriä. Sydänsuo on tonttimme nimi, jota olemmekin sen kauniista nimestä johtuen käyttäneet ahkerasti :) Vaikka en ole koskaan kaupunkilainen ollutkaan, olin etukäteen miettinyt olisiko minusta asumaan metsän ja peltojen keskellä. Muutaman kuukauden kokemuksella täytyy todeta, että olen viihtynyt mainiosti.

Tonttimme oli ennen rakennustöiden aloitusta aika lailla puuta täynnä, mutta löytyi tontilta myös vanha hirsisauna ja varastorakennus. Kyseiset rakennukset säästettiin ja puita hakattiin, mutta jäi meille vielä metsää (=polttopuita) jäljellekin. Autotalli on vielä rakentamatta, samaten puuvaja ja kissatarha. Kissatarha on ainakin ensi kesän projektilistan kärjessä - suunnitelmat on tehty, mutta toteutus jäi syksyllä muiden rakennuskiireiden jalkoihin.

Talonrakennus, häät ja raskaus aiheuttivat vuodelle 2011 välivuoden kasvatuksen ja näyttelyiden osalta. Pentusuunnitelmia ei ole kuitenkaan lopullisesti kuopattu, vaan niitä on siirretty odottelemaan parempaa ajankohtaa. Lilli on leikkaamatta ja toiveissa olisi saada sille vielä yhdet tai kahdet pennut.

Me hääpäivänä 20.8.2011 <3

Lilli ovikyltissä :)

Iines viettää kissanpäiviä loikoillen päivät takkatulen lämmössä

Talvinen Sydänsuo