Kissa Egyptin jumalattarena

Kissa Egyptin jumalattarena

Egyptissä kissoja on kunnioitettu erittäin pitkään ja erittäin syvästi. Egyptin varhaisissa maanviljelysyhdyskunnissa oli tapana palvoa jumalattaria, joiden katsottiin voivan taata hedelmällisyys. Tuohon aikaan kissaeläimet liitettiin usein jumalattariin. Syytä tähän ei tiedetä aivan varmasti, mutta osa asiaa tutkineista tutkijoista on sitä mieltä, että tämä johtui suurten kissaeläinten voimasta. Kissoja on esiintynyt aikojen saatossa runsaasti esimerkiksi jumalattaria esittävissä patsaissa, maalauksissa ja korkokuvissa. Tilanne on ollut sama niin Keski-Euroopassa, Kiinassa kuin Intiassakin. Erityisen runsasta kissojen yhdistäminen jumalattariin on ollut Egyptissä.

Maanviljelys oli sen varhaisvaiheessa erityisen tärkeä elinkeino Eufratin ja Tigrisin rajaamassa Kaksoisvirranmaassa, jonne perustettiin maanviljelyksellä ja karjataloudella elänyt kaupunkivaltio jo noin 4 000 – 3 000 ennen ajanlaskun alkua. Tuolloin Egyptissä Niilin suistoalueella alkoi varhaisvaltion aikakausi. Aikakaudelle oli tyypillistä hedelmällisyyden jumalattarien palvominen sekä suurten kissaeläinten kunnioittaminen. Esimerkiksi sumerilaisten jumalatar esitettiin toistuvasti leijonan päällä seisomassa ja hänen symbolieläimenään pidettiin nimenomaan leijonaa. Suuret kissaeläimet saivat myös näkyvän paikkansa tuon ajan tarinoissa, joissa sankaria verrattiin usein leijonaan. Assyrialaisessa kulttuurissa kissaeläinten yhdistäminen jumaliin näkyi edelleen selkeänä. Se näkyi esimerkiksi tarinoissa.

Kissa ja kuoleman valtakunta

Muinaisessa Egyptissä kissalla uskottiin olevan tärkeä tehtävä kuoleman valtakuntaan pääsemisessä. Muinaiset egyptiläiset uskoivat, että kuolleen henkilön tuli kulkea tuonpuoleisessa läpi myrskyjen, vaikeuksien sekä pimeyden päästäkseen taivaaseen. Kuollut tapasi matkansa varrella kissan sekä pystyi kuulemaan henkien puheen kissalle.

Kissa parantajana

Egyptissä myös muumioitiin kissoja ja niiden saatettiin uskoa myös voivan parantaa skorpionin- tai käärmeenpureman. Erityisen kiinnostuneita egyptiläiset olivat kissojen silmistä, joiden ansiosta kissa liitettiin jopa Osiriksen silmään, jota pidettiin kaiken näkevänä silmänä. Kissa saatettiin liittää myös kuuhun ja aurinkoon ja niillä epäiltiin lisäksi olevan selvännäkökyky. Kissan ihraa käytettiin muinaisessa Egyptissä lääkeaineena, jota käytettiin esimerkiksi tuberkuloosin hoitoon. Myös kissanulostetta käytettiin lääkeaineena.

Puhdas kissa

Eräs selitys sille miksi kissasta tuli niin kovin suosittu juuri Egyptissä, on kissan puhtaus. Egyptiläiset ovat kovin mieltyneitä puhtauteen ja kissa puolestaan viettää suuren osan ajastaan itseään pesemällä. Tämä on varmastikin ollut ominaisuus, jota egyptiläiset ovat arvostaneet. Tämän lisäksi monissa varhaisissa uskonnoissa korostettiin hedelmällisyyden merkitystä ja naaraskissa, jos mikä on erittäin hedelmällinen olento. Tämä on saattanut olla toinen kissan ominaisuus, joka on tehnyt siitä erityisen suositun egyptiläisten keskuudessa. Naaraskissan voimakas puolustusvietti poikueitaan kohtaan on saatettu tulkita vahvaksi äidinrakkaudeksi, mitä myös pidettiin suuressa arvossa, samoin kuin myös kissalle tyypillistä salaperäistä luonnettakin. Kaiken edellä mainitun lisäksi kissa on myös esteettisesti hyvin kaunis eläin, mikä on saattanut lisätä kiinnostusta jo pelkästään sen kauneuden palvontaa kohtaan. Omaa tarinaansa tästä kertovat lukuisat kissapatsaat, joita on löydetty menneiden sivilisaatioiden jäljiltä.

Kissoja on myös uhrattu muinaisessa Egyptissä ja niitä on haudattu samoihin hautoihin ihmisten kanssa. On jopa nähty viitteitä hautaustavoista, jotka viittaisivat siihen, että lemmikkikissa haluttiin ottaa mukaan kuoleman jälkeiseen tuonpuoleiseen.

Kaiken kaikkiaan kissoja on arvostettu muinaisessa Egyptissä suuresti. Kissan salaperäisen luonteen ja kauniin, sulavalinjaisen ulkonäön ansiosta ei olekaan ihme, että kissan suosio on jatkunut aivan näihin päiviin saakka. Kissa viehättää myös monia nykyajan ihmisiä ja on uskollinen, mutta omaehtoinen, ystävä ja seuralainen. Kissa ei koiran tavoin kenties nöyristele omistajaansa, mutta on tästä huolimatta erinomainen kumppani saadessaan toimia omilla ehdoillaan. Ihmisen ja kissan yhteiselo on hyödyttänyt molempia jo vuosituhansien ajan – pidetäänhän hyvää huolta kissaystävistämme, joita jo muinaiset egyptiläiset suuresti arvostivat!